Iltasella Lapsen harrastuksen aikana Kouvolan ympäri. Otin jälleen myös soittimen mukaan, en kuitenkaan kertaakaan laittanut sitä soimaan, koska liikenteen hurina oli niin kova. Lienen tottunut liian hiljaisiin olosuhteisiin, kun torstai-iltainen kaakkoissuomalainen pikkukaupunki pystyy tarjoamaan liikaa meteliä. Pääkaupunkiseutulaisilla on varmasti hirmusti hankaluuksia liikennemelun kanssa.

Eilinen hyvä syke/vauhti-suhde oli jokin hetkellinen mielenhäiriö, tai sydämen. Palasin pikaisesti vanhaan rytmiin, ei tarvinut paljoakaan kiihdytellä piippauksen aikaansaamiseksi.

Syrjäraiteilla vakituiseen hölkkäävänä oli ihan erikoinen tunnelma kohdata muitakin lenkkeilijöitä enemmän kuin yksi tai kaksi. Muutama oli selvästi pro-henkisiä, jotka painoivat alle 4:00/km vauhtia, suurin osa kuitenkin tavallisia torstailenkkeilijöitä.

Paikallisessa laskettelurinteessä vietetään varmasti lähes kauden päättäjäislaskuja, niin paljon mustia kohtia jo rinteessä näkyy.

Samaisella lenkillä tammikuun puolessa välissä menin tilastojen mukaan lähes samalla sykkeellä, mutta vauhti oli lähes 0:30/km hitaampaa. Kunto ehkä kuitenkin kohoaa. Tai ainakin toivon niin.

10,1 km, 1:00, 149, 06:01/km