HCR takana. Mitähän sanoisi. Mukavasti meni, se on ainakin ensitunnelmissa sanottava. Toivoin, että tulos ei menisi yli kahden ja puolen tunnin, joten toivomus toteutui.

Lähtöjärjestelmä oli surkea. Todella surkea. Kolmen kilometrin jälkeen sai olla tolppana nopeampien edessä, koska kymmenen minuuttia myöhemmin lähteneet alkoivat ohitella. Tätä ohittelua kesti aina viimeiselle kilometrille saakka.

Ensimmäisellä juomapisteellä otin kaksi mukillista pelkkää vettä, kaikilla kolmella seuraavalla mukillisen juoksujuomaa ja toisen vettä. Päähän ei tarvinut kaadella, joten juomapuoli oli tässä. Ja hyvin tuntui riittävän.

Suomen pelitilannetta jääkiekon MM-kisoissa seurattiin juoksun kuluessa tiiviisti. Reitin varrella asukkaat olivat kiinnittäneet parvekkeidensa kaiteisiin tilanntetiedotuksia, se tuntui mukavalle. Huima mylväys kulki koko juoksijajoukon läpi, kun selvisi, että Suomi pelaa loppuottelussa. Ratkaisevan maalin jatkoajalla teki Mikko Koivu.

Hiukan oli epävarmuutta omasta juoksukunnosta, joten menin hiljaa (just niin kovaa kun uskalsin). Jännitys ja kilpailun tuoksina nosti sykettä tasan kymmenellä pykälällä. Ainakin mitä tarkkailu historiasta osoittaa normaalilenkkeihin verrattuna. Kaksi kilometriä ennen maalia pistin sitten pökköä pesään ja pääsinkin ne ihan hyvällä vauhdilla. Hitaita kilometrejä oli alla vaan jo niin paljon, että siitä ei ollut juurikaan hyötyä.

Tunne on nyt sellainen, että HCM tulee olemaan raju keikka.

21,1 km, 2:15, 158, 06:26/km