Maraton on pitkä matka. Pakko myöntää, koska puolimaratonin mittainen hidas lenkkikin on pitkä matka. Jalat oli aika väsyneen tuntuiset kotiin tullessa. Sykettä piti tarkkailla koko ajan, tai ei sitä tarkkailla tarvinut, vaan hidastaa vauhtia kun mittari alkoi piipata.

Alkumatka meni mainiosti. Myötätuulessa pois kotoa. Ruotsulantielle kääntyessä tilanne kuitenkin muuttui tuulensuunnan myötä. Ilmavirran aiheuttama suhina korvissa aiheutti myös MP3-soittimen sammutuksen. 7 km kohdalla pistin kävelyksi ja join puolet mukanani olleesta suolavesimehukattiurheilujuomasta.

Kuten muutama viikko aikaisemmin, eksyin tälläkin lenkillä. Tällä kertaa Sipilänmäen pikkuteille. En viitsinyt alkaa sahailemaan niitä edestakaisin, joten käännyin pikapikaa takaisin. Koukkasin Kouvolaa kohti KT-Sportin risteyksen kautta. Mäessä vastaani tuli sama rouva, jonka olin jo ohittanut edellisillä pikkuteiden haeskeluillani. Hän tiesi sen reitin, mitä minä etsin.

Prisman kohdalla, n. 15 km jälkeen, join toisen puolen mehusta.

Kun kurvasin kotia kohti alkoi/jatkui vastatuuli, joten vauhti hidastui lähelle kävelyvauhtia. Pystyin kuitenkin jotenkuten pitämään askelluksen juoksuaskeleen tyylisenä. Vastaan tuli jokunen muukin ulkoilija, jotka ilmeistä päätellen arvostelivat varusteideni ja vauhtini ristiriitaa mielessään. Brooksin neonvärinen juoksuasu ei varmasti jää huomaamatta.

Näin myös kolme moottoripyöräilijää lenkilläni - kevät tulee.

21,2 km, 2:36, 139, 07:24/km